Mitä kendo on

Kendo on japanilaiseen miekkailuun pohjautuva kamppailulaji. Japanin sana ”kendō” muodostuu kahdesta osasta: ”ken” tarkoittaa miekkaa ja ”dō” tässä tapauksessa tietä. Sananmukaisesti kendō on siis ”miekan tie”.

Kendōn ”tien” tavoitteena on kehittää harjoittelijan mieltä, kehoa ja niiden yhteistoimintaa. Kendōn harjoittelijan tavoitteena on energian, tekniikan ja kehon sulava yhteistoiminta, kirjaimellisesti mieli-miekka-keho-yhteistyössä/harmoniassa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tehty tekniikka on onnistunut ja samalla jalat ja keho ovat hyvässä tasapainoisessa asennossa valmiina hyökkäämään tarvittaessa uudelleen.

PERUSPERIAATTEET

Kendossa on tarkoin ennalta määrätyt osumakohdat, joihin iskemällä sekä teknisesti oikein että oikealla ajoituksella ja energialla kamppailijat voivat saavuttaa ipponin eli pisteen.

Lyöntikohdat ovat:

Muita sallittuja osumakohtia ei ole!

“Ki-ken-tai-ichi” – henki-miekka-ruumis-yhtä on kendon perustavia ajatuksia ja se tulisi sisältyä jokaiseen lyöntiin. Tämä tarkoittaa käytännössä että kiai – huuto tai energia, miekan isku ja vartalon liike tai jalan tömäytys lattiaan ovat täsmälleen yhtäaikaisia. Tämä edellyttää myös henkisen energian keskittämistä juuri lyöntihetkeen ja valmiuden säilyttämistä koko suorituksen ajan. Suoritus ei pääty itse lyöntiin vaan se jatkuu niin kauan kunnes kyseinen hyökkäystilanne on ohi.

Kendo-ottelussa on kolme tuomaria, joiden tehtävänä on arvostella ottelijoiden lyönnit. Vain teknisesti hyvin ja oikealla hengellä suoritettu, loppuun asti viety suoritus johtaa pisteeseen (ippon). Varoituksiakin kendossa voi saada mm. epäurheilijamaisesta käytöksestä, ottelualueen ylityksestä tai esim. miekan pudottamisesta. Kahdesta varoituksesta vastustaja saa pisteen.

VARUSTUS

Vuoden 1740 tienoilla kehitettiin perinteisen japanilaisen sotahaarniskan innoittamana erilaisia suojia, muun muassa kypärä ja ylävartalosuoja, sekä hanskat. Kuten voidaan hyvin ymmärtää, olivat nämä ensimmäiset suojat varsin kehittymättömiä, eivätkä suojanneet harjoittelijaa kovinkaan hyvin. Nykyään käytetyt suojukset ovat kuitenkin varsin hyviä ja mahdollistavat turvallisen harjoittelun viemättä kuitenkaan kontaktilajilta pois sen todentuntua.

Kendon suojavarustuksen (bogu) muodostavat osumakohtien suojat (men, kote, do) sekä lantiosuoja (tare). Lisäksi asuun kuuluu japanilaiseen tyyliin housuhame (hakama) sekä takki (keigoki). Kendossa näiden väri on yleensä tumman sininen, mutta myös valkoista ja mustaa käytetään.

Bogut tehdään nykyään joko Japanissa, Koreassa tai Kiinassa ja niitä saa tilattua netin kautta (linkkejä sivun lopussa).  Hinnat vaihtelevat jenin kurssista riippuen korealaisien bogujen muutamasta sadasta eurosta käsintehtyjen japanilaisten mittatilausbogujen useisiin tuhansiin euroihin.

Kendossa harjoitellaan pääasiassa shinailla eli bambumiekalla. Se muodostuu neljästä bambusäleesta, jotka on nivottu toisiinsa nahkaosilla. Lisäksi miekkaan kuuluu tsuba, kädensuojus joka pujotetaan miekan kahvaan sekä tsubadome, joka pitää tsuban paikallaan. Perusshinain hinta on n. 35 eurosta 50:een. Myös hiilikuitusta valmistettuja shinaita on tarjolla. Näiden etuja ovat mm. huoltovapaus ja kestävyys, mutta ne ovat myös huomattavasti kalliimpia, hinta n. 200-300 euroa.

Kendossa harjoitellaan paljain jaloin, joten jalkineita ei käytetä.


LINKKEJÄ

Meijin (Suomi)

E-bogu (Suomi) / E-bogu (Int.)

Tozando (Japani)