Kendon historiaa

Historiaa

Kendo - miekan tie - on vanhoihin japanilaisiin harjoittelusääntöihin perustuva mielen ja ruumin koulu. Se pohjautuu japanilaiseen kenjutsuun, miekankäsittelytaitoon ja miekkailun lajina edustaa taistelukentällä paljastetun miekan käyttöä. Sen juuret juontavat aina 900-luvulle Heian-kaudelle saakka, jolloin ensimmäiset hevosin liikkuvat miekkamiehet ilmestyvät Japanin historiaan.

Kendossa nykyään käytettävä bambumiekka - shinai - vakiintui käyttöön 1710-luvulla, pää- ja lantiosuojuksen sekä hanskojen edeltäjät 1740-luvulla. Moderni kendo voidaan sanoa määritellyn vuonna 1906 kun Japanin sadoista meikkailukouluista kymmenen elinvoimaisinta valitsivat tekniikoistaan seitsemän pitkän miekan ja kolme lyhyen miekan kataa modernin kendon ytimeksi. Kendon kilpailusäännöt ovat nekin syntyneet 1900-luvulla.

Vaikka oikea katana tai tachi onkin nyt vaihtunut turvalliseen bambumiekkaan, suurten samurai-legendojen kuten Kagehisa Ittosain, Munenori Yagyun ja Miyamoto Musashin opit pätevät yhä edelleen nykypäivän dojolla.

Klaanit

HEIAN -KAUSI (784-1184) - HEIKE JA GENJI KLAANIEN AIKA

Niinkin varhain kuin 900-luvun alussa syntyi Kantonin alueella (nyk. Tokion ympäristössä) kaukana Kyoton poliittisesta keskustasta ensimmäiset aseistetut hevosmiesjoukkiot, joiden jäseniä kutsuttiin mono-no-fuksi tai samuraiksi . Aluksi nämä raa’at "sivistymättömät" joukkiot koostuivat lähinnä päällikkönsä oman perheen tai suvun jäsenistä. Ne muodostivat kuitenkin hyvin yhtenäisen ja tiiviin yhteisön. 1100-luvulla alettin myös suvun ulkopuolisia jäseniä hyväksyä mukaan muodostaen kerrostuneen hierarkisen "herra ja vasalli" -järjestelmän. Genji ja Heike -klaanit olivat tällaisia aseistettuja ryhmittymiä.

Bushido, "Samurain tie", feodaaliaikainen sotilaallinen käyttäytymiskoodi juontaa juurensa tältä ajalta. Vaikka mono-no-fut olivat alkujaan "vain" aseellisen taistelun taitajia, he kehittivät jo melko varhain kirjoittamattoman moraalisen säännöstön joka painotti erityisesti sellaisia arvoja ja hyveitä kuten lojaalisuus, rohkeus, kunnia ja häpeä. Samurai oli taistelukentällä väsymättömän rohkea, aina valmis kohtaamaan vihollisensa kasvokkain pää pystyssä. Hän kammoksui pelkurimaisuutta kuten selän kääntämistä viholliselle tai vastustajan hevosen kaatamista hänen voittamisekseen. Samurai osoitti suurta kunnioitusta ja kohteliaisuutta naisia kohtaan. Hän mieluummin kuoli kuin hyväksyi loukkauksen.

Heike-klaani kukistui viimein vuonna 1185, jolloin voittoisan Genji (ts. Minamoto) -klaanin johtaja muodosti uuden sotilashallintoon perustuvan hallintomallin, Shogunaatin. Tällä ajanjaksolla samuraiden asema ja voima kasvoi varsin merkittäväksi. Se mikä oli alkanut mono-no-fuiden taistelutaidoista kehittyi joksikin mikä kattoi laajan skaalan taistelutaitoja yhdistyen tiukkaan moraaliseen säännöstöön ja elämänasenteeseen. Tuloksena oli "Samurain tie". Japanin sotaisa keskiaika tarjosikin tälle samurai-etiikalle hyvän tilaisuuden kehittyä ja hioutua. Erityisesti Muromachi Shogunaatin aika oli japanin kaikkein levottominta aikaa, jolloin sodat riehuivat lähes taukoamatta.


Kuvassa seremoniallinen asevarustus oyoroi, jollaisia korkea-arvoiset samurait pitivät taistelukentällä 1200-luvulla

Kendo nykypäivänä

Vuoden 1740 tienoilla kehitettiin perinteisen japanilaisen sotahaarniskan innoittamana erilaisia suojia, muun muassa kypärä ja ylävartalosuoja, sekä hanskat. Kuten voidaan hyvin ymmärtää, olivat nämä ensimmäiset suojat varsin kehittymättömiä, eivätkä suojanneet harjoittelijaa kovinkaan hyvin. Nykyään käytetyt suojukset ovat kuitenkin varsin hyviä ja mahdollistavat turvallisen harjoittelun viemättä kuitenkaan kontaktilajilta pois sen todentuntua.

Perusperiaatteet

Kendossa on tarkoin ennalta määrätyt osumakohdat, joihin iskemällä sekä teknisesti oikein että oikealla ajoituksella ja energialla kamppailijat voivat saavuttaa ipponin eli pisteen. Ottelussa kaksi ipponia saanut voittaa.


Lyöntikohdat ovat men – pää (keskelle sekä molemmille sivuille), kote – oikea ranne (poikkeustapauksissa vasen), do – kyljet sekä tsuki – pisto kurkkuun. Muita sallittuja osumakohtia ei ole.


Kendo-ottelussa on kolme tuomaria, joiden tehtävänä on arvostella ottelijoiden lyönnit. Vain teknisesti hyvin ja oikealla hengellä suoritettu, loppuun asti viety suoritus johtaa pisteeseen (ippon). Varoituksiakin kendossa voi saada mm. epäurheilijamaisesta käytöksestä, ottelualueen ylityksestä tai esim. miekan pudottamisesta. Kahdesta varoituksesta vastustaja saa pisteen. “Ki-ken-tai-ichi” – henki-miekka-ruumis-yhtä on kendon perustavia ajatuksia ja se tulisi sisältyä jokaiseen lyöntiin. Tämä tarkoittaa käytännössä että kiai – huuto tai energia, miekan isku ja vartalon liike tai jalan tömäytys lattiaan ovat täsmälleen yhtäaikaisia. Tämä edellyttää myös henkisen energian keskittämistä juuri lyöntihetkeen ja valmiuden säilyttämistä koko suorituksen ajan. Suoritus ei pääty itse lyöntiin vaan se jatkuu niin kauan kunnes kyseinen hyökkäystilanne on ohi.

Varustus

Kendon suojavarustuksen (bogu) muodostavat osumakohtien suojat (men, kote, do) sekä lantiosuoja (tare). Lisäksi asuun kuuluu japanilaiseen tyyliin housuhame (hakama) sekä takki (keigoki). Kendossa näiden väri on yleensä tumman sininen, mutta myös valkoista ja mustaa käytetään. Bogut tehdään nykyään joko Japanissa, Koreassa tai Kiinassa ja niitä saa tilattua netin kautta (linkkejä sivun lopussa).

Hinnat vaihtelevat jenin kurssista riippuen korealaisien bogujen muutamasta sadasta eurosta käsintehtyjen japanilaisten mittatilausbogujen useisiin tuhansiin euroihin.


Suojavarusteita saa kuitenkin edullisesti käyttettynä myös Suomesta. Suomen kendoliitto saa vuosittain varusteita lahjoituksena Japanista ja niitä myydään tai vuokrataan eteenpäin seurojen kautta edulliseen hintaan. Esim Tampereen seurassa bogun voi vuokrata harjoituskaudeksi, sikäli kun varusteita riittää ja kokoja löytyy.


Kendossa harjoitellaan pääasiassa shinailla eli bambumiekalla. Se muodostuu neljästä bambusäleesta, jotka on nivottu toisiinsa nahkaosilla. Lisäksi miekkaan kuuluu tsuba, kädensuojus joka pujotetaan miekan kahvaan sekä tsubadome, joka pitää tsuban paikallaan. Perusshinain hinta on n. 35 eurosta 50:een. Myös hiilikuitushinaita on tarjolla. Näiden etuja ovat mm. huoltovapaus ja kestävyys, mutta ne ovat myös kalliimpia, hinta n.200-300 euroa. Kendossa harjoitellaan paljain jaloin, joten jalkineita ei käytetä.



Linkkejä