kendoka_thumb_mila_lahdenpohja

Tällä kertaa esittelyssä Mila Lahdenpohja. Mila on harrastanut kendoa noin vuoden ja tässä hänen kuulumiset kendoharrastuksesta seurassamme.

Miten päädyit kendon pariin?

Olen aina ollut kiinnostunut miekkailusta, ja minulle tuli hyvä tilaisuus aloittaa jokin uusi laji. Päätin sitten muuttaa lapsuuden haaveen todeksi. Mikä tahansa miekkailulaji olisi oikeastaan käynyt, mutta päädyin lopulta iaido/kendo -näytökseen, missä innostuin kendosta.

Oletko harrastanut jotakin muita lajeja?

Muita taistelulajeja en ole koskaan harrastanut, mutta harrastan kendon ohella edelleen trampoliinivoimistelua, joka on ollut harrastukseni jo pitkään. Olen myös harrastanut tanssia, ratsastusta ja pienenä myös telinevoimistelua.

Mistä pidät kendossa eniten? Mikä taas tökkii tai on vaikeaa?

Pidän ihmisistä. 😀 Tampereella ainakin on ihan älyttömän kiva porukka. Olin positiivisesti yllättynyt siitä, miten avoimesti aloittelevat harrastajat otetaan vastaan. Luulin, että piirit olisivat vähän sulkeutuneet, koska monet ihmiset ovat käsittääkseni tunteneet toisensa jo monia vuosia. Vaikka olen harrastanut vasta vuoden, tuntuu kuitenkin siltä, että kuulun porukkaan. Lajina kendossa tykkään sen monipuolisuudesta, se vaatii ajatustyötä, mutta on myös hyvä liikuntaharrastus. Tavallaan liikunnallista shakkia. Aloittelijan näkökulmasta kendo on välillä vähän turhauttava laji; koko ajan tulee paljon uusia asioita, mutta vielä ei osaa oikein mitään kunnolla. Välillä on sellainen olo, että se peruskurssin yksinkertaisinkaan oppi ei vieläkään ole mennyt perille ja kuitenkin pitäisi muistaa korjata ne viisi muutakin ongelmaa. Toisaalta taas parhaat fiilikset jää niistä treeneistä, missä on onnistunut korjaamaan edes osan virheistään (tai edes lieventämään niitä). Varusteiden raahaaminen ei sinänsä töki, mutta se oli myös asia, johon en ole tottunut muita lajeja harrastaessani. Niin ja graduoinnit on pelottavia, toivottavasti totun niihin sitten ajan kanssa. Joulukuussa olisi tarkoitus graduoida 4. kyu.

Mikä on paras kendokokemuksesi?

Kendokokemuksia en nyt ihan hirveästi ole vielä ehtinyt karttumaan, mutta positiivisena kokemuksena on jäänyt mieleen liiton kevätleiri Tampereella. Kendopiireissä yhteishenki on parempi kuin monissa muissa lajeissa.

Mikä lajissa on yllättänyt?

Vaikeus. Rehellisesti sanottuna luulin kendon olevan paljon helpompaa. Ihmettelin, kun Olli mainitsi täydellisen men-lyönnin oppimiseen menevän ainakin 10 vuotta, mutta sitten kun sai miekan käteensä, niin ei tarvinnut paljoa enää ihmetellä. En ollut perehtynyt kendoon ennen kuin aloitin, joten aika moni asia ihmetytti alkuun: huutaminen, kumartelu, se että kaikki treenaavat samassa tilassa tasosta riippumatta. Varsinkin eriarvoisten yhteiset treenit olivat ylläri, koska en ollut törmännyt siihen missään muussa harrastamassani lajissa.

Millaisia tulevaisuuden odotuksia sinulla on lajin ja oman kehityksesi suhteen?

Kendo on ilmeisesti aika nuori laji Suomessa, joten sen suosio luultavasti kasvaa tulevaisuudessa. Itse yritän kehittyä parhaani mukaan, mutta en halua ottaa asiasta liian suuria paineita.