SISÄLLISSOTIEN KAUSI (1467-1568)

Shogunaatin valta päättyi viimein Ôninin sotaan, joka autioitti lähes täydellisesti silloisen pääkaupungin Kioton. Tätä sotaa seurasi vihollisuuksien vuosisata, “sisällissotien kausi”. Sodat, jotka tuona aikana riehuivat olivat pääasiassa hävitystaisteluita vallasta kilpailevien vasallien kesken. Niissä käytettiin enimmäkseen vain tietynlaisia aseita – keihäitä jousia, musketteja jne. Vaikka kamppailut olivat tuolloin pääasiassa joukkotaisteluita, voiton tai häviön ratkaisi kuitenkin yksittäisten sotureiden voitontahto ja taistelutekniikka. Suojellakseen itseään vihollisen ylivoimalta sotapäälliköiden tuli hallita useita erilaisia taistelulajeja ja -tekniikoita.

Tänä aikana syntyi kolme merkittävää miekkailukoulua:

1. Tenshinshõdenshintoryû -koulu (perustaja Iizasa Chôisai)
Oppilaita mm:
Tsukamoto Bokuden
2. Aisukageryû -koulu (perustaja Aisu Ikôsai)
Oppilaita mm:
Kamizumi Ise-no-kami Hidetsuna
Yagyû Sekishûsai Marume Kurando
3. Ittôryû -koulu (peustaja Chûjo Hyôgo-no-kami Nagahide) Oppilaita mm. Itô Ittôsai

Vaikka tuona aikana oli lukemattomia miekkamestareita, yllämainituujen koulujen perustajat Iizasa, Aisu ja Chûjo olivat kuuluisimmat ja heitä pidetään vanhimpina taistelulejien spesialisteina. Muut mestarimiekkailijat palkkasi usein daimiot (“keskiaikaisia aatelisia”) jotka eivät ainoastaan saaneet henkilökohtaista ohjausta näiltä veteraaneilta, vaan varmistivat myös perinteen säilymisen jälkeläisilleen.