Kendo – miekan tie – on vanhoihin japanilaisiin harjoittelusääntöihin perustuva mielen ja ruumin koulu. Se pohjautuu japanilaiseen kenjutsuun, miekankäsittelytaitoon ja miekkailun lajina edustaa taistelukentällä paljastetun miekan käyttöä. Sen juuret juontavat aina 900-luvulle Heian-kaudelle saakka, jolloin ensimmäiset hevosin liikkuvat miekkamiehet ilmestyvät Japanin historiaan.

Kendossa nykyään käytettävä bambumiekka – shinai – vakiintui käyttöön 1710-luvulla, pää- ja lantiosuojuksen sekä hanskojen edeltäjät 1740-luvulla. Moderni kendo voidaan sanoa määritellyn vuonna 1906 kun Japanin sadoista meikkailukouluista kymmenen elinvoimaisinta valitsivat tekniikoistaan seitsemän pitkän miekan ja kolme lyhyen miekan kataa modernin kendon ytimeksi. Kendon kilpailusäännöt ovat nekin syntyneet 1900-luvulla.

kendo_history_keiko

Vaikka oikea katana tai tachi onkin nyt vaihtunut turvalliseen bambumiekkaan, suurten samurai-legendojen kuten Kagehisa Ittosain, Munenori Yagyun ja Miyamoto Musashin opit pätevät yhä edelleen nykypäivän dojolla.