Kendo nykypäivänä

Vuoden 1740 tienoilla kehitettiin perinteisen japanilaisen sotahaarniskan innoittamana erilaisia suojia, muun muassa kypärä ja ylävartalosuoja, sekä hanskat. Kuten voidaan hyvin ymmärtää, olivat nämä ensimmäiset suojat varsin kehittymättömiä, eivätkä suojanneet harjoittelijaa kovinkaan hyvin. Nykyään käytetyt suojukset ovat kuitenkin varsin hyviä ja mahdollistavat turvallisen harjoittelun viemättä kuitenkaan kontaktilajilta pois sen todentuntua.

PERUSPERIAATTEET

Kendossa on tarkoin ennalta määrätyt osumakohdat, joihin iskemällä sekä teknisesti oikein että oikealla ajoituksella ja energialla kamppailijat voivat saavuttaa ipponin eli pisteen. Ottelussa kaksi ipponia saanut voittaa.

Lyöntikohdat ovat men – pää (keskelle sekä molemmille sivuille), kote – oikea ranne (poikkeustapauksissa vasen), do – oikea kylki (jälleen poikkeustapauksessa myös vasen) sekä tsuki – pisto kurkkuun. Muita sallittuja osumakohtia ei ole. Kendo-ottelussa on kolme tuomaria, joiden tehtävänä on arvostella ottelijoiden lyönnit. Vain teknisesti hyvin ja oikealla spiritillä suoritettu, loppuun asti viety suoritus johtaa siis pisteeseen. Varoituksiakin kendossa voi saada mm. epäurheilijamaisesta käytöksestä, ottelualueen ylityksestä tai esim. miekan pudottamisesta. Kahdesta varoituksesta vastustaja saa pisteen.

“Ki-ken-tai-ichi” – henki-miekka-ruumis-yhtä on kendon perustavia ajatuksia ja se tulisi sisältyä jokaiseen lyöntiin. Tämä tarkoittaa käytännössä että kiai – huuto tai energia, miekan isku ja vartalon liike tai jalan tömäytys lattiaan ovat täsmälleen yhtäaikaisia. Tämä edellyttää myös henkisen energian keskittämistä juuri lyöntihetkeen ja valmiuden säilyttämistä koko suorituksen ajan. Suoritus ei pääty itse lyöntiin vaan se jatkuu niin kauan kunnes kyseinen hyökkäystilanne on ohi.

VARUSTUS

Kendon suojavarustuksen (bogu) muodostavat osumakohtien suojat (men, kote, do) sekä lantiosuoja(tare). Lisäksi asuun kuuluu japanilaiseen tyyliin housuhame hakama sekä takki keigoki. Kendossa näiden väri on yleensä tumman sininen, mutta myös valkoista ja mustaa käytetään.

Bogut tehdään nykyään joko Japanissa, Koreassa tai Kiinassa ja niitä saa tilattua mm. netin kautta (esim. www.tozando.com, www.kendoshop.fi). Hinnat vaihtelevat jenin kurssista riippuen korealaisien bogujen muutamasta sadasta eurosta käsintehtyjen japanilaisten mittatilausbogujen useisiin tuhansiin euroihin. Suojavarusteita saa kuitenkin edullisesti käyttettynä myös Suomesta. Suomen kendoliitto saa vuosittain varusteita lahjoituksena Japanista ja niitä myydään tai vuokrataan eteenpäin seurojen kautta edulliseen hintaan. Esim Tampereen seurassa bogun voi vuokrata harjoituskaudeksi, sikäli kuin varusteita riittää ja kokoja löytyy.

Kendossa harjoitellaan pääasiassa shinailla eli bambumiekalla. Se muodostuu neljästä bambusäleesta, jotka on nivottu toisiinsa nahkaosilla. Lisäksi miekkaan kuuluu tsuba, kädensuojus joka pujotetaan miekan kahvaan sekä tsubadome, joka pitää tsuban paikallaan. Perusshinain hinta on n. 35 eurosta 50:een. Myös hiilikuitushinaita on tarjolla. Näiden etuja ovat mm. huoltovapaus ja kestävyys, mutta ne ovat myös kalliinpia, hinta n.200-300 euroa.

Kendossa harjoitellaan paljain jaloin, joten jalkineita ei käytetä.

>>Kendo kata